Bajo el sol de México: This is my great escape

"So I'm gonna pack my things and go,
Travel the world before I'm old,
I'll send you photos in the post,
To capture the moments I love the most."

"Who knows what I'll do on my way.
Who knows who I'll meet on my way."

Lähtöön on 8 päivää ja mua ei jännitä vieläkään kunnolla. Kaikki negatiiviset tai pelottavat ajatukset on ihan kokonaan kadonnu, ja mä oon aivan tajuttoman innoissani kaikesta! Tää on todellakin se, mitä todella haluan. En malta odottaa huomisia läksiäisiäni sukulaisten kanssa, sitä kun saan pakata laukkuni, sitä kun oon lentokentällä muiden vaihtareiden kanssa, meidän muutamaa päivää Mexico Cityssä ja puhumattakaan mun ensimmäisen host perheen tapaamisesta! Oon niin innoissani siitäkin, että ihan pian saan antaa ostamani tuliaiset perheelleni, ja pääsen viettämään Meksikolaisia häitä ja kastajaisia. Oon vaan niin onnellinen ettei mitään rajaa. Vaihtoon lähteminen on aina ollut mun unelma ja nyt ihan kohta mä pääsen sen toteuttamaan! Kaikki asiatkin alkaa nyt olla kunnossa, enää viisumi ja vakuutus puuttuu. Vakuutuksen saan tilattua tulevalla viikolla ja viisumihakemuskin on jo laitettu menemään eteenpäin pienten ongelmien jälkeen. Tuo viisumin hakeminen olikin ehkä tähän mennessä hankalin juttu, sillä laitoin paperit täytettyäni hakemuksen postilla menemään, mutta se ei koskaan mennyt perille.. Seuraavaksi yritin sähköpostia, mutta osoite oli väärä.. Nyt sen pitäisi kuitenkin olla menossa oikeaan osoitteeseen.

Oon myös hieman harjoitellut ruoanlaittoa Meksikoa varten, että voin sitten tarjota siellä jotain suomalaista ruokaa. Tuliaisetkin on lähes kaikki nyt hommattu ja mielestäni esitelmäni Suomestakin onnistui aika hyvin. Oon myös jo vähän tyhjentänyt huonettani meille tulevaa meksikolaista poikaa varten. Se on kieltämättä vähän haikeeta heittää omia tavaroitaan pois ja tyhjentää hyllyjä jotain toista varten, kun tää kuitenkin tuntuu niin omalta enkä osaa ajatella, että täällä tulee asuun joku muu. Onneks tää poika vaikuttaa tosi mukavalta ja saanhan mä huoneeni taas vuoden jälkeen takaisin! Kuten oon jo monesti sanonut; välillä vähän itkettää, mutta ei kuitenkaan jännitä :) Haluan vaan jo mennä!