Time flies

Teki mieli tulla kirjotteleen vähän syvällisemmin asiasta, joka ei nyt liity vaihtoon lähes yhtään, mutta sen takia oon alkanu miettiin tätä tosi paljon. Nimittäin, tää on pelottavaa kuinka nopeesti aika menee ja vuodet vaan vierii. Mä vasta just olin sellanen ujo seiskaluokkalainen ja ihan peloissani uudessa koulussa. Muistan erittäin hyvin kaiken noilta ajoilta. Mä rupesin saamaan uusia kavereita, oli ihastuksia ja ensimmäinen poikaystäväkin, tuli mokailtua ja menetettyä vanhempien luottamus moneen kertaan, mutta mä en kadu mitään. Tossa 7-8. luokilla mä koin niin paljon uutta ja elin aika huoletonta elämää. Mä en jaksanu surra enkä murehtia mistään, vaikka koin menetyksiä ja pari eroakin. Voin vaan sanoo että olin onnellinen. Yhdeksännellä luokalla olin ehkä jo vähän aikuistunut, ja koko vuosi tais mennä kouluun panostaessa. Yhtäkkiä koko yläaste oli ohi vaikka se vasta juuri oli alkanut. Nyt kun muistelee niin oikeastaan koko mun yläasteaika oli tosi hauskaa enkä vaihtais siitä mitään. Opin itestäni tosi paljon, ja oon saanu elämääni niin upeita ihmisiä etten olis voinut kuvitellakkaan. :)

Tossa syksyllä kun alotin lukion niin mietin koko ensimmäisen jakson ajan ihan tosissani, että mähän en tätä lukioo loppuun käy ja vaihdan koulua nyt heti. Kuitenki siellä vaan sitten tuli oltua ja nyt oon havahtunu siihen, että ensimmäistä vuotta on jäljellä tasan yksi jakso ja tää kuukausi mitä tätä nykyistä jaksoo nyt on jäljellä. Siis ihan hullua! Musta tuntuu että koko nuoruus vaan kiitää ohi ja kaikki tärkee jää tekemättä, vaikka oikeesti kun miettii, oon kokenu aika paljon tänkin vuoden aikana. Mut on hyväksytty vaihto-oppilaaksi joka on pitkään ollut mun unelma, oon viettäny aikaa kavereiden kanssa ja juhlinut  enemmän ku koskaan ja ulkomaillakin on tullut käytyä. Siitä tulikin mieleeni, että seuraava matka onkin 2.4. kanariansaarille ;) Sen jälkeen mun lähtöön on pelottavan vähän aikaa jäljellä, noin 100 päivää. Mihin tää aika menee?

Musta on niin hullua ajatella, että kun tuun takaisin vaihdosta oon jo vähän aikaa ollut 18v. Sen jälkeen on pari vuotta lukioo jäljellä, eli oon 20v kun pääsen pois sieltä. Lisäksi mulla on niin paljon suunnitelmia tulevaisuudelle, että ahdistaa ajatella miten ehdin tehdä kaiken. En halua vanheta enää yhtään, sillä oon niitä ihmisiä joita pelottaa aikuistua, enkä mä ees halua aikuistua. Voisin vaan pysyä tässä iässä ja jatkaa nuoruuden hullutteluja, en halua asettua paikoilleni. Mutta ei kai sitä vielä kannata miettiä, mieluummin elän vain hetkessä.