Mietteitä vaihdosta

Kuten kaikki varmaan saattaa arvata, vaihtoon lähtemiseen liittyy sekä hyviä, että niitä huonoja puolia. Itse mietin näitä asioita paljon ennen kun uskalsin vaihtoon hakea, ja nyt voisin vähän kertoa näistä omista mielipiteistäni täälläkin.

Alotetaan niistä hyvistä!

Kieli: Itselleni espanjan osaaminen on aina ollut unelma. Nyt lukiossa aloitin sitä opiskelemaan, mutta niinhän se on, että parhaiten sen kielen oppii sitä käyttämällä. Musta tuntuu, että en ikinä tulisi näillä oppitunneilla oppimaan espanjaa niin hyvin, että voisin sitä sujuvasti puhua. Mulle oli siis todella tärkeää päästä juuri espanjankieliseen maahan. Uskon, että espanja sujuu hyvin kun palaan Meksikosta ;)

Henkinen kasvu ja Suomen arvostaminen: Oon aina ollut sitä mieltä, että Suomi ei oo mua varten, ja muutan pois heti kun mahdollista. Uskon, että näin tulenkin tekemään, mutta olisi kiva oppia arvostamaan niitä hyviä asioita mitä täällä on. Tuleva lähtö on saanut mut nyt jo arvostamaan kavereita, perhettä ja mun mahtavaa koulua! Ehkä aivan erilaisessa kulttuurissa opin, miten hienoja asioita Suomessa on, vaikka tästä ilmastosta tuskin koskaan opin pitämään. Odotan vaihtovuodelta myös henkistä kasvua, sillä koettelemuksia varmasti mahtuu matkaan mukaan, mutta eiköhän ne kaikki vaan tee musta vahvemman!

Uudet kokemukset ja kulttuuri: Mikä olisikaan vaihtovuotta parempi kokemus näin seikkailunhaluiselle ihmiselle kuin minä olen. Haaveena on kiertää koko maailma, ja nyt lähden jo tutustumaan Meksikoon. Vuodessa ehtii varmasti oppia Meksikon kulttuurista hyvin paljon ja kokea vaikka mitä! Lattarit on aina kiinnostanut minua kulttuurinsa takia. Vaikka siellä paljon köyhyyttä onkin, ihmisten iloisuus ja rento elämänasenne on todella ihailtavaa. Siitä me suomalaisetkin voisimme ottaa mallia.

Sitten ne vähän huonommat puolet!

Valmistuminen vuotta myöhemmin: Mielestäni ehkä se huonoin puoli koko hommassa. Kun kaverit valmistuu ylioppilaaksi niin itse jatkan lukiossa vielä vuoden. Lisäksi harmittaa se, että haluaisin kovasti tanssia wanhat ja viettää penkkareita yhdessä ihanien ystävieni kanssa. Oon nyt tosi tyytyväinen mun luokkaan ja ollaan vasta lähennytty monien kanssa tosi paljon, joten on kieltämättä surullista kun joudun vuotta nuorempien luokalle kun palaan Suomeen.

Ikävä: Tiedän jo nyt, miten vaikeaa hyvästien jättäminen tärkeille ihmisille tulee olemaan. Olenkin jo pariin kertaan kavereille itkenyt, että mitä jos kaikki vain unohtavat minut. Tiedän, että perhe on täällä minua varten vaikka olisin poissa kuinka kauan tahansa, mutta moniin kavereihini olen vasta tutustunut paremmin, ja nämä kaverisuhteet eivät välttämättä kestä vuoden erossa olemista. Omasta perheestä ja parhaimmista kavereista erossa oleminen tulee olemaan hyvin vaikeaa ja ikävä varmasti tulee olemaan koko vuoden ajan, mutta ne tärkeimmät ovat täällä kun palaan.

Lähtö tuntuu taas astetta todellisemmalta, me Meksikoon lähtijät saimme nimittäin tietää tulevat piirimme! Oma piirini on D4200, eli tuo Meksikon kärkiosa. Siihen kuuluu mm. suositut lomakohteet Cancún ja Playa del Carmen ;) Ei se nyt kovin todennäköistä ole että juuri niihin pääsisin asumaan, mutta luultavasti en ainakaan kovin kauaksi niistä joudu!