Halusin pitää tän blogin rehellisenä ja nyt haluankin kertoa, että ei se vaihtovuosi olekaan pelkkää rannalla makoilua ja hauskanpitoa. Kyllä tää on monestakin syystä mun elämäni paras vuosi, mutta ei todellakaan aina mitään unelmaa josta ennen haaveilin. Oon tässä melkein seitsemän kuukauden aikana itkenyt enemmän kuin koskaan ennen, ollut vihainen, pettynyt ja ikävöinyt liikaakin. Olen kuitenkin myös ollut aivan uskomattoman onnellinen ja ylpeä itsestäni, olen oppinut paljon ja olen tutustunut ihmisiin jotka tulevat varmasti aina olemaan elämässäni. Miten hienoa onkaan omistaa paras ystävä Brasiliasta, Jenkeistä, Japanista ja Saksasta. Onhan mulla hyviä kavereita myös muista maista, mutta noiden neljän tytön kanssa tulen varmasti aina pitämään yhteyttä.
Mullahan ei koskaan ollut mitenkään kovin hyvät välit mun ensimmäisen host perheeni kanssa, vaikka asuinkin heidän kotonaan noin 6 kuukautta. Mä meinasin monta kertaa kirjoittaa viestiä Rotareille että haluan pois siitä perheestä, mutta joka kerta aloittaessani kertomaan asiasta ajattelin, että ehkä vika onkin minussa. Nyt vaihdettuani perhettä ja yövyttyäni erilaisissa perheissä meidän reissumme aikana tajusin, että vika ei todellakaan ollut vain minussa. Jo ensimmäisistä päivistä lähtien minusta tuntui, että en pysty olemaan siinä perheessä puolta vuotta. Saavuin Meksikoon kipeänä enkä puhunut sanaakaan espanjaa, mutta perheeni ei tuntunut sitä ymmärtävän. Makasin 2 ensimmäistä viikkoa sängyssäni koska olin niin kipeä, että käveleminenkin oli vaikeaa. Olin kuumeessa ja minulla oli niin paha korvatulehdus, että en kuullut lähes mitään ja lääkärikin järkyttyi kun katsoi korvaani. Söin kupillisen riisiä päivässä koska en saanut mitään muuta alas ja laihduinkin niin, että en pystynyt enään pitämään yhtä hametta päälläni ilman että se tippui :-D Sain siis kuulla päivittäin valituksia siitä miten en syö mitään, en puhu mitään enkä ole tarpeeksi kohtelias. Mulla ei ollut yhtäkään kaveria enkä tuntenut ketään, sillä suurin osa vaihtareista saapui jopa kuukautta myöhemmin tänne kuin minä.
Rehellisesti sanottuna olin valmis palaamaan kotiin jo ensimmäisen viikon jälkeen. Juttelin kuitenkin yhden edellisvuoden vaihtarin kanssa ja hän sai minut vakuuttumaan siitä, että nämä tunteet on ihan normaaleja ja kaikki tulee muuttumaan paremmaksi. Niin siinä kävinkin kun vihdoin pitkän ja vaikean kuukauden jälkeen aloitin koulun. Sain omia kavereita ja pääsin hetkeksi viettämään aikaa ilman perhettäni. Olin useimmiten tosi iloinen ja innoissani kaikesta uudesta, opin paljon espanjaa enkä miettinyt enää kotiinpaluuta. Vaikein aika oli jo takana vaikka host perheeni takia välillä olikin vaikeampaa. En noiden alkuaikojen ongelmien takia enään tuntenut oloani hyväksi heidän seurassaan ja siitä syystä olinkin tosi hiljainen ja vaivautunut heidän kanssaan. Ensimmäinen host äitini oli useimmiten tosi ilkeä, vaativa eikä muistanut koskaan mitään. Monta kertaa hänen selatessaan facebookkia hän kommentoi minulle miten joku henkilö on ruma, lihava tai äitinsä paljon kauniimpi kuin tyttärensä. Myös minulle hän sanoi moneen kertaan miten olen lihonut ja minun pitäisi aloittaa dieetti. En voinut lähteä ostamaan kokista kavereideni kanssa ilman että sain kuulla saarnan siitä, miten olemme lihavia koska haluamme juoda limua. Kuuntelin puoli vuotta tätä paskaa ja nyt hänen kotonaan on toinen vaihtari ja hän joutuu kestämään tätä samaa.. Onneksi hänellä on nyt joku jonka kanssa puhua tästä sillä mä ymmärrän erittäin hyvin millaista elämä siinä talossa on!
Tulin erittäin hyvircn toimeen ensimmäisen host isäni, taloudenhoitajamme ja kuskimme kanssa, mutta en kestäisi enää päivääkään sen naisen kanssa. Hän unohti kaiken mitä hänelle kerroin, muunteli sanomisiani ja vaati minua muuttumaan koska luonteeni ei ollut hänen mieleensä. Taistelin kuitenkin loppuun asti ja nyt olen oikein iloinen siitä, että mun ei enään koskaan tarvitse palata siihen taloon. Tämä toinen perheeni on vielä tiukempi kuin ensimmäinen perheeni ja asumme kaukana kaikesta, mutta tunnen oloni paljon paremmaksi heidän kanssaan. Olen paljon puheliaampi enkä ole kokoajan niin väsynyt. Tämä perhe kohtelee mua paljon paremmin, vietämme enemmän aikaa yhdessä ja mulle maksetaan lähes kaikki mitä tarvitsen.
Ei se kuitenkaan ole niin helppoa mennä perheeseen joka on ollut koko elämänsä yhdessä ja heillä on omat tapansa ja tottumuksensa. Mä muutin heidän kotiinsa vaan matkalaukullinen omia tavaroita mukanani ja sitten pitäisi elää heidän kanssaan normaalia elämää ja tottua heidän sääntöihinsä. Aina ei voikkaan olla oma itsensä tai tehdä mitä huvittaa. Välillä huomaat istuvasi perheen kanssa ruokapöydässä etkä ymmärräkkään heidän vitsejään etkä tunne kuuluvasi heidän joukkoonsa, sillä olet tuntenut heidät vasta niin vähän aikaa. Et voikkaan olla vihainen ja näyttää kaikkia tunteitasi, sillä olet kuitenkin vain vieras ja sinun oletetaan käyttäytyvän hyvin. Välillä teet asioita väärin sillä et aina tiedä miten ne pitäisi hoitaa. Yrität olla mahdollisimman hyvä vaihto-oppilas ja antaa itsestäsi hyvän kuvan, mutta välillä se on todella raskasta.
Välillä tulee hetkiä kun turhaudut uuden kielen kanssa. Tuntuu siltä, että et ymmärrä tarpeeksi etkä opi tarpeeksi nopeasti. Välillä tuntuu siltä, että kaikki muut oppivat kielen nopeammin kuin sinä. Koet huonoa omaatuntoa siitä, että et opiskele kieltä tarpeeksi ja joskus koet olevasi liian väsynyt edes yrittämään vieraan kielen puhumista. Itseltäni on ainakin jäänyt huomaamatta miten paljon olen oppinut espanjaa. Vasta kun alan miettimään miten en alussa ymmärtänyt mitään ja puhuin pelkkää englantia tajuan, että olen oppinut ihan sairaasti. En ole moneen kuukauteen käyttänyt muuta kieltä kuin espanjaa ja hyvin olen pärjännyt ja olen saanut asiani hoidettua. Voisihan sitä nopeamminkin oppia kun vähän jaksaisi panostaa, sillä itse en ole tehnyt kielen oppimisen eteen yhtään mitään. Kaiken olen oppinut vain puhumalla ja kuuntelemalla. Voisi siis huonomminkin mennä!
Tulee hetkiä kun kaikki maan tavat ja ihmiset ärsyttävät. Host perhe ei anna lupaa mennä ulos, on aivan liian kuuma, sataa, koulu alkaa liian aikaisin, aina iloiset meksikolaiset eivät ymmärrä että sinulla on huono päivä etkä halua jutella, huomaat lihoneesi 8 kiloa koska ruoka on niin epäterveellistä, suihkusta ei tule lämmintä vettä, joudut käymään kirkossa sunnuntaiaamuisin, huoneesi on niin pieni että joka kerta yrittäessäsi liikkua siellä potkaiset varpaasi sängynjalkaan ja olet vain aivan liian kyllästynyt kaikkeen ja haluaisit vain nukkua. Nämä hetket on kuitenkin vain ohimeneviä ja useimmiten tunnet itsesi onnelliseksi juuri siellä missä olet.
Muiden blogeista saa aina sellaisen kuvan, että vaihtovuosi on pelkkää unelmaa ja vuoden loma.
Kyllä täällä kokee aivan uskomattomia asioita ja tämä on mahtavin kokemus ikinä, mutta täälläkin on niitä vaikeita päiviä kun kaikki ärsyttää. Mullekkin sanotaan aika usein, että sähän oot nyt viettämässä vuoden lomaa ja kaikki on varmaan aivan mahtavaa. Totuus ei kuitenkaan ole tämä. Onhan se niin, että tämä on vuoden loma koulusta, sillä munhan ei edes oleteta tekevän siellä mitään. Voin kuitenkin kertoa, että en ole kertaakaan ollut iloinen herätessäni kello 5 aamulla lähteäkseni kouluun. Nyt ne Suomessa välillä kahdeksalta alkavat koulupäivät tuntuvat erittäin hyviltä!
Kaikesta huolimatta mä oon rakentanut sen oman elämäni tänne. Sitä ei voi muut ymmärtää, sillä ihmiset siellä suomessa eivät ole eläneet tätä elämää täällä mun kanssani. En varmaan koskaan pysty täysin kuvailemaan millainen kokemus tämä on ollut. Se vaan täytyy itse kokea! Tänne tullessa mä en tuntenut ketään enkä mitään, en osannut kieltä enkä tiennyt millaista kaikki tulee olemaan. Nyt olen yksin selvinnyt monista vaikeista asioista ja saanut ne omat kaverini ja tottunut tähän elämään täällä. Tällä hetkellä kaikki menee aika hyvin ja on vaikea uskoa, että jäljellä on enään reilu 4 kuukautta. Mä vaihdoin koulussa juuri luokkaani, sillä halusin koulun vanhimpien kanssa samalle luokalle (olin vuotta nuorempien kanssa ja tunsin oloni liian vanhaksi heidän seurassaan). Nyt saan siis taas totutella uusiin ihmisiin ja nämä viimeiset kuukaudet tulevat kulumaan aivan liian nopeasti!
En sen kummemmin tykkää kaupungistani eikä tykkää kukaan muukaan täällä oleva vaihtari, mutta aion nauttia näistä viimeisistä kuukausista ja oppia mahdollisimman paljon espanjaa ;-) Huomenna alkaakin sitten kuntokuuri ja aion vähän miettiä enemmän syömisiäni ja löysinkin juuri salin täältä pikkukylästä joten sinne olisi tarkoitus ostaa kortti! :-D
