MEXICO CITY

Aivan liian pitkän lennon jälkeen päästiin vihdoin Mexico Cityyn. Oltiin siellä kaksi yötä muiden vaihtareiden kanssa ja käytiin katsomassa nähtävyyksiä ja hieman kaupunkia. Oltiin tosi kivalla veneretkellä, käytiin Teotihuacanissa pyramideilla ja vierailtiin monissa kirkoissa ja temppeleissä. Niin ja maistettiin tottakai tequilaa ja jotain hassua hedelmää. Mulla oli tosi kivaa, sillä meidän porukka oli aivan mahtava ja sain tosi ihanat tytöt huonekaverikseni. Tämä alkuleiri auttoi myös tosi paljon kun sai ennen perheeseen menoa vähän levätä. Olisin voinut olla Mexico Cityssä pidempäänkin, sillä tykkäsin kaupungista kovasti! Ja vaikka Meksikon vaaroista niin paljon varotellaan, en tuntenut missään vaiheessa olevani mitenkään vaarassa. Tottakai siellä on paljon alueita joissa on tosi likaista ja köyhää, mutta keskellä kaupunkia olin ihan turvassa. Ihmiset on tosi ystävällisiä, mutta siihen jatkuvaan viheltelyyn ja tuijottamiseen menee varmasti pian hermo :D

Nyt kuitenkin oon täällä perheessä ensimmäistä päivää ja ihan kivaa on ollut. Hieman vain yllätyin miten kuuma täällä on! Käytiin host äidin kanssa hänen kaverinsa luona joka on lääkäri, koska ilmeisesti mulle tuli taas lentäessä korvatulehdus kun olin vähän kipeä.. Ajeltiin myös kaupungilla kartan kanssa ja sain hieman tietoa siitä, missä saan liikkua ja missä en. Aika vapaasti saan onneksi tällä seudulla kävellä yksinkin esimerkiksi puistoihin ja ostoskeskukseen.Vielä ainakaan en osaa olla kuin kotonani mutta ehkä tää tästä. Täällä on palvelija, mutta lauantaisin joudun laittamaan aamupalaa koko perheelle.. Mitäköhän siitäkin tulee. 

LÄHTÖ JA TULIAISET

Vihdoin, vuoden odottamisen jälkeen on se päivä. Lähtöön on jäljellä enää muutamia tunteja. Fiilikset on oikeastaan nämä; On aivan mahtavaa lähteä enkä jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta toisaalta haluaisin jäädä vielä hetkeksi. Oon koko päivän hyvästellyt sukulaisia ja kavereita, mutta ihmeen rauhallisena oon pysynyt. Kuvittelin tän olevan kauheempaa, mutta saas nyt nähdä miltä tuntuu kun kahden tunnin päästä lähden viimeisen kerran vuoteen meidän pihasta. Laukunkin sain vihdoin pakattua, ja painoa sillä on nyt 22.6kg kun saa olla sen 23kg.. Lento Saksaan lähtee aamulla, ja sieltä matka jatkuu Mexico Cityyn! Nyt ei oikein ajatus kulje tässä jännityksessä, joten ajattelin tulla hieman kertomaan mitä oon viemässä tuliaisiksi Meksikoon.

Tilasin tollasia esitteitä ilmaiseksi netistä, ja musta ne on oikein kivoja! Nää mun on espanjankielisiä niin on niiden sitten Meksikossa helpompi lukea :) Lisäks ostin toisen perheen siskolleni tollasen muumimukin.

Aion antaa jokaiselle perheelleni kaksi pientä pyyhettä ja paketin marimekon servettejä!

Löysin kivoja muumiaiheisia tiskirättejä! Ja tässä näkyy myös vähän mun tekemiä pinssejä ja käyntikortteja.

Ja tottakai paljon karkkia ja suklaata, tässä kuvassa ei oo vielä kaikki :)

Hieman oli hankalaa saada kaikki mahtumaan noihin laukkuihin, mutta siellä ne nyt on. Pian kaverit tulee hakemaan mua lentokentälle ja seuraavan kerran postaankin sitten Meksikosta :) Muistakaapas seurailla mun vuotta instagramista ja askiin voi vapaasti laittaa kysymyksiä!

This is my great escape

"So I'm gonna pack my things and go,
Travel the world before I'm old,
I'll send you photos in the post,
To capture the moments I love the most."

"Who knows what I'll do on my way.
Who knows who I'll meet on my way."

 

Lähtöön on 8 päivää ja mua ei jännitä vieläkään kunnolla. Kaikki negatiiviset tai pelottavat ajatukset on ihan kokonaan kadonnu, ja mä oon aivan tajuttoman innoissani kaikesta! Tää on todellakin se, mitä todella haluan. En malta odottaa huomisia läksiäisiäni sukulaisten kanssa, sitä kun saan pakata laukkuni, sitä kun oon lentokentällä muiden vaihtareiden kanssa, meidän muutamaa päivää Mexico Cityssä ja puhumattakaan mun ensimmäisen host perheen tapaamisesta! Oon niin innoissani siitäkin, että ihan pian saan antaa ostamani tuliaiset perheelleni, ja pääsen viettämään Meksikolaisia häitä ja kastajaisia. Oon vaan niin onnellinen ettei mitään rajaa. Vaihtoon lähteminen on aina ollut mun unelma ja nyt ihan kohta mä pääsen sen toteuttamaan! Kaikki asiatkin alkaa nyt olla kunnossa, enää viisumi ja vakuutus puuttuu. Vakuutuksen saan tilattua tulevalla viikolla ja viisumihakemuskin on jo laitettu menemään eteenpäin pienten ongelmien jälkeen. Tuo viisumin hakeminen olikin ehkä tähän mennessä hankalin juttu, sillä laitoin paperit täytettyäni hakemuksen postilla menemään, mutta se ei koskaan mennyt perille.. Seuraavaksi yritin sähköpostia, mutta osoite oli väärä.. Nyt sen pitäisi kuitenkin olla menossa oikeaan osoitteeseen.

Oon myös hieman harjoitellut ruoanlaittoa Meksikoa varten, että voin sitten tarjota siellä jotain suomalaista ruokaa. Tuliaisetkin on lähes kaikki nyt hommattu ja mielestäni esitelmäni Suomestakin onnistui aika hyvin. Oon myös jo vähän tyhjentänyt huonettani meille tulevaa meksikolaista poikaa varten. Se on kieltämättä vähän haikeeta heittää omia tavaroitaan pois ja tyhjentää hyllyjä jotain toista varten, kun tää kuitenkin tuntuu niin omalta enkä osaa ajatella, että täällä tulee asuun joku muu. Onneks tää poika vaikuttaa tosi mukavalta ja saanhan mä huoneeni taas vuoden jälkeen takaisin! Kuten oon jo monesti sanonut; välillä vähän itkettää, mutta ei kuitenkaan jännitä :) Haluan vaan jo mennä!

Jos kiinnostaa seurata mun vuottani Meksikossa tai tulee jotain kysyttävää, löytää mut myös seuraavista paikoista:

 ASK.FM           josssuxd

INSTAGRAM   josssuxd

Tuun varmasti vielä ennen lähtöä (eli sunnuntaita..) kertomaan hieman pakkailuistani ja fiiliksistä muutenkin!

FAREWELL PARTY

Nyt on läksiäiset kavereiden kanssa vietetty, enkä voi sanoa muuta kuin että oli niiiiin hauskaa. Mun maailman ihanimmat kaverit oli järjestänyt kaikkea kivaa, ja tarjoilutkaan ei ollut ollenkaan huonot! Iso kiitos siis kaikille, jotka oli mukana! Oon niin onnellinen siitä, että mulla on täällä näin upeita ihmisiä, jotka varmasti on täällä vielä kun tuun takaisin. Suurimmaksi osaksi ilta (ja oikeastaan koko yö) meni tanssiessa ja hyvän ruoan sekä tietysti myös juoman parissa. En oo ennen tajunnut, kuinka tärkeitä nää ihmiset mulle on, mutta kai parempi myöhään kuin ei milloinkaan haha. On myös ihan mahtavaa, että ainakin vielä oon voinut puhua mun tulevasta vuodesta mun kavereille ilman, että ne on ainakaan kauheasti kyllästynyt! :D Mä todella toivon, että voin viettää ainakin yhden tälläisen illan vielä näiden ihmisten kanssa ennen kuin lähden, siihenhän on enää 19 kokonaista päivää, apua..

Tälläsiä juttuja sain kavereilta, vaan ruisleipä puuttuu kuvasta! 

Tuun sitten vielä lähempänä lähtöä luultavasti kirjoitteleen fiiliksistä ja pakkailuista :-)

Lately

Mä tulin laittaan muutamat kuvat viimepäivien tapahtumista, sillä mulla ei oo ollut nyt viikkoon töitä joten on ollut aikaa tehdä kaikkea muutakin. Oon taas innostunut kuvaileen enemmän, ja on kiva jakaa näitä kuvia jossain. Vaihtoon liittyen voisin sanoa sen verran, että mun jännitys on taas kadonnut. Multa kysytään valehtelematta varmaan viisi kertaa päivässä, että joko jännittää. Mulla ei oo mitään muuta vastattavaa kuin että ei jännitä, ei yhtään. Oon aivan uskomattoman innoissani tällä hetkellä lähdöstä ja mietin vaan miten kiitollinen oon tästä kaikesta. Mä haluaisin vaan ruveta jo pakkaamaan, vaikka kaikki tärkeet asiat on vielä tekemättä.. Kauhea stressi, mutta kyllä kaikki hoituu!

Sunnuntaina vietettiin mun veljeni rippijuhlia, ja oli tosi kiva nähdä sukulaisia ja päästä kuvailemaan. En vaan voi uskoa, että mun veljenikin on jo noin vanha, ja että pääsin itse ripille jo kaksi vuotta sitten. En yleensä oikein viihdy juhlissa, mutta nyt mulla oli tosi hauskaa. Johtuu varmaan siitä, että osaan nauttia näiden ihmisten seurasta nyt enemmän kun tiedän, että pian en näe heitä pitkään aikaan..

Kuluneeseen viikkoon on mahtunut myös kuvailemista yhden kaverin kanssa, sekä Anna Abreun keikka. Olen kierrellyt kovasti Abreun keikkoja ala-asteella, olin oikein kunnon fani ja kävinkin n. 30 keikalla. Jossain vaiheessa keikoilla käyminen kuitenkin jäi, mutta nyt olen taas tajunnut kuinka mahtava mimmi hän onkaan! Onneksi lähdettiin parin kaverin kanssa pitkästä aikaa nauttimaan Annan musiikista.

Ostin muuten uudet matkalaukut Meksikoa varten ja sain käyntikortit tilattua, jee!

Päiviä Suomessa on jäljellä enää 34..

I'm gonna live like tomorrow doesn't exist

Päivät Suomessa vaan vähenee, ja mä voin jo oikeesti sanoa, että mua jännittää! Tuntuu samaan aikaan niin siistiltä ja niin kamalalta sanoa, että mä lähden ensi kuussa.. Mä odotan mun uuden perheen, kodin ja asuinympäristön näkemistä ihan hulluna, mutta samalla musta tuntuu, että haluisin vaan pysyä täällä tutussa ja turvallisessa. Odotan myös innolla sitä, kun saan puhua päivittäin espanjaa ja kun huomaan, miten osaan sitä kokoajan vaan enemmän. Mä tiedän, että tuun pärjäämään uuden kielen kanssa ja uudessa koulussa tuntemattomien ihmisten keskellä, mutta ainoa asia joka mua tässä pelottaa on se, miten kestän ikävää. Voin sanoa lähes varmasti, että uudet tavat tai muut asiat eivät tule olemaan mulle mikään ongelma, vaan se, kun joudun olemaan erossa ihmisistä joiden kanssa oon koko elämäni elänyt. Oon aina ollut aika itsenäinen ja tykkään hoitaa itse asiani, ja välillä tykkään tosi paljon viettää aikaa ihan vaan yksin. Mutta silti, perhe ja ystävät on mulle tärkeintä tässä maailmassa, ja mun ainoa toive oliskin, että voisin ottaa heidät mun mukaan, haha. En vaan vielä osaa ajatella vuotta ilman äitiä, jolle oon voinut kertoa kaiken ja joka on aina tukenut mua. Ja isiä, joka on aina tehnyt kaikkensa mun eteen. En myöskään osaa ajatella, että mun veli saa mopon ja päättää peruskoulun mun ollessa poissa, tai että mun maailman ihanimmat ystävät tanssii wanhat enkä mä pääse näkemään.. Mutta tää kaikki on sitä mistä joudun luopumaan, jotta saan elää maailman ihanimman vuoden.

Tää on jo pitkään ollut mun unelma, ja nyt mun on vaan oltava itsekäs ja jättää kaikki tänne. Alottaa elämä uudessa maassa ja elää siellä mun unelmaa, kunnes palaan takaisin tänne mun rakkaiden luo. Elämä on tarkoitettu elettäväks ja nyt vihdoin mun on aika irrottautua tästä normaalista arjesta, ja tehdä sitä mistä oon aina haaveillut. En peruisi tätä mistään hinnasta, vaikka välillä (tai aika useinkin) tulee hetkiä, jolloin mietin, että onko mun nyt pakko jättää kaikki, ja kuinka helppoa olis vaan käydä lukio loppuun ja lähteä sitten matkustamaan. Mutta vaihtovuosi on ainutlaatuinen tilaisuus, ja oon niin kiitollinen jokaiselle joka on tehnyt mun vuodesta mahdollisen. Ei mulle tulisi toista kertaa mahdollisuutta saada sellaisia kokemuksia joita vaihtovuosi antaa. Tuun kasvamaan henkisesti niin paljon, ja kokemaan asioita jotka tulen varmasti muistamaan koko elämäni. Kaikista näistä mielialanvaihteluista huolimatta olen edelleenkin aidosti innoissani lähdössä kokeilemaan siipiäni ;)

En oikein tiedä mitä ajatella, kun ihmiset jo sanovat mulle hyvästejä ja toivottelevat hyvää vuotta. Tekis mieli vastata, että hei siihen on vielä aikaa, kunnes tajuan että eihän siihen enää oo kuin vähän päälle kuukausi. Tässä kuussa on tiedossa jo kahdet läksiäiset, vaikka vasta hetki sitten se oli tosi kaukainen ajatus. Mulla ei ole enää montaa vapaata päivää ennen lähtöä, sillä oon töissä ihan loppuun saakkaa, ja kaikkea muutakin ohjelmaa on jo kalenteri täynnä. Ajattelenkin kokoajan, että nyt elän päivän kerrallaan ja nautin näistä hetkistä ja ihmisistä täällä ilman murheita, mutta joka päivä tässä on tullut itkettyä enemmän tai vähemmän.. Mutta niin se vaan on, että muut täällä jatkaa elämäänsä ja mä tuun takaisin sitten kun tuun, ja mitä ikinä silloin tapahtuukaan, en aio katua mitään. Vaikka tulisin muuttumaan kuinka paljon tahansa, löydän varmasti silti vielä paikkani täältä, ja ne ihmiset joiden on tarkoitus pysyä mun elämässä, tulee siinä pysymään. Turha sitä on murehtia miten ihmiset ottavat mut takaisin kun palaan, sillä tämä tulee näyttämään ketkä ovat niitä oikeita ystäviä.

 Mun matka alkaa 46 päivän päästä, ja aion viettää elämäni parhaimman kesän ennen sitä.
Hyvää kesää kaikille muillekin!

Kuulumisia!

Huh, nyt on lukion ensimmäinen vuosi ohi. Tänään tein viimesen kokeen ja jäljellä on enään kokeiden palautus ja kevätjuhla. Tosi helpottunut fiilis siitä, että nyt on aikaa vaan olla ja mennä miten huvittaa. Tai no, pinssien teko on pahasti kesken, viisumin hakemista en oo alottanutkaan, käyntikortit pitäisi tilata, ostaa tuliaiset ja vaikka mitä muuta.. Vaikka kesälomaa oonkin kovasti odottanut, en ihan osaa iloita siitä vielä. Oli nimittäin jotenkin tosi outoo lähteä tänään koulusta, ja koko päivän on ollut vähän haikea olo. En tuu enää ikinä olemaan samalla luokalla mun nykyisen luokkani kanssa, ja vasta nyt alan tajuta sen. Oon ollut esikoulusta asti näiden samojen ihmisten kanssa, ja nyt yhtäkkiä on mentävä ihan uuteen kouluun, toiseen maahan, tuntematta sieltä ketään ja joudun vielä käyttämään vierasta kieltä! Ennen sitä aion kuitenkin nauttia Suomen kesästä ja viettää mahdollisimman paljon aikaa mun ihanien kavereiden ja perheen kanssa :)

Tässä on nyt tapahtunut tosi paljon sen jälkeen kun viimeks kirjotin. Meillä oli Lahdessa koko päivän kestävä koulutus, jossa oli tosi kivaa ja oli ihana nähdä taas muita vaihtareita. Sen lisäksi mun host sisko otti muhun yhteyttä, ja ollaan nyt juteltu jo kaikenlaista. Tosi kiva huomata, että mua odotetaan jo siellä Meksikon päässä :) Oon myös kovasti jutellut tänne tulevan meksikolaisen pojan kanssa, joka tulee meilläkin jossain vaiheessa asumaan. Varattiin myös mun jatkolento Mexico Citystä Villahermosaan, ja kävin esittäytymässä Rotarien kokouksessa.

 Mua ehkä pikkusen rupee jo jännittään, sillä lähtöön on enää 53 päivää! Nyt se on jo niin lähellä, että tää vaihto on mun mielessä päivittäin. Ois kiva kun vois vaan elää nää viimiset päivät täällä Suomessa keskittyen tähän elämään täällä, mutta pakostikin ajattelee usein eri asioita tehdessä, että onkohan tää nyt viiminen kerta vähään aikaan.. Siitä johtuen ekat itkut on itketty jo kauan aikaa sitten, mutta nyt aion säästää loput itkut vasta läksiäisiin joita kesällä on muutamat tiedossa. Ihan hyvillä mielillä oon kuitenkin vielä lähdössä vaikka vaikeita hetkiä tulee, mutta ne kuuluu asiaan!

Täällä mä sitten tuun käymään koulua seuraavan vuoden! 

 
Tossa on vielä video mun koulusta!